Mua vaan itkettää ja ahistaa.
Koulussa tekis mieli vaan paiskia kirjat päin seinää. Tekis mieli mennä piiloon itkemään. Tekis mieli olla puhumatta kenellekään ja täristä vain pelosta. Tänään terapiassa puhuttiin ekaa kertaa mun lapsuudesta, eikä mulla ollut oikeen mitään sanottavaa. Mietittiin, josko lähtisin osastolle sittenkin.
Mua on ahistanu koko päivän,
nyt nukun tän pahan olon pois.
Haluisin vaan nukahtaa syliin,
kokee että joku arvostaa mua,
että joku pitää mua kauniina,
rakastettava, haluttavana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 Comments
Lähetä kommentti