I hope tuesday will be a better day

Mä jänistin.
Olin 1,5 h osastolla keskustelemassa.
Mä itkin, itkin, itkin ja itkin.
En osannu vastata kysymyksiin ja tuijotin rumaa muovimattoa jalkojen alla.
Olin pakannu mukaan paljon tavaroita,
söin mehujään kaupan portailla ennen automatkaa
ja yritin valmistautuu henkisesti osastolle menemiseen.

Loppujen lopuks mä lähdin kotiin.
Mun lähete oli vapaaehtoinen,
joten ne ei pakottanu mua jäämään.
Todennäkösesti meen sinne lepäämään
ennen lokakuuta.