You're the only story that I never told

Lopetin muutama viikko sit seronilit ja alotin reductilit, ne laihdutuspillerit jotka vedettiin jo markkinoilta. Mä en oo kahteen viikkoon syöny oikeen mitään, en oo tehny oikeen mitään. Toivottavasti nää redut auttaa laihtumaan.

Mä mietin tänään tupakalla että onko tää kaikki jaksamisen arvosta? Kun mulla on niin loppuunpalanu olo niin miks mun pitää yrittää, jaksaa, ottaa itteeni niskasta kii, toivoo parempaa huomista?

Ajatus ei kuole kun kroppa huutaa ruokaa, mutta ei mulla oo nälkä eikä tee mieli ruokaa. Mä toivon vaan että tää itkeminen loppuis ja mä kuihtuisin pois, ihan vaan kenenkään huomaamatta.